Tämä lause jäi erityisesti mieleeni RICS 2026 Construction & Real Estate Market Outlook tilaisuuden jälkeen. Ja mitä enemmän katsoo Nigeriaa tänään, sitä todenmukaisemmalta se tuntuu.
Kiinteistöala on monella tapaa risteyskohta: infrastruktuurin, rahoituksen ja kansantalouden kasvun leikkauspiste. Siksi keskeinen kysymys kuuluu: toimiiko järjestelmä oikeasti?
Kiinteistöalalla toistetaan usein mantraa sijainti, sijainti ja sijainti. Mutta kyse ei ole pelkästään maantieteestä. Kyse on keskeisyydestä, asuinalueen laadusta ja siitä, kuinka kehittynyt ympäröivä alue on. Nämä tekijät määrittävät arvon, kysynnän ja pitkän aikavälin tuoton usein paljon enemmän kuin itse rakennus.
Poliittisella tasolla Nigeria kyllä ymmärtää tämän. Uudistettu National Integrated Infrastructure Master Plan (NIIMP 2020–2043) asettaa kunnianhimoisen tavoitteen: infrastruktuurin osuuden kasvattaminen noin 30–35 prosentista bruttokansantuotteesta vähintään 70 prosenttiin vuoteen 2043 mennessä. Samalla tavoitteena on kuroa umpeen infrastruktuurivaje mittavilla investoinneilla asumiseen, liikenteeseen ja teollisuusalueisiin.
Todellinen haaste on kuitenkin toteutus.
Realistisesti tarkasteltuna julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (PPP-mallit) ovat edelleen uskottavin tapa toteuttaa infrastruktuurihankkeita laajassa mittakaavassa Nigeriassa. Julkinen sektori ei yksin pysty rahoittamaan tätä kehitystä — yksityisen pääoman on oltava veturina.
Ja tästä päästään olennaiseen kysymykseen: miten raha saadaan liikkeelle?
Yksi selvästi alihyödynnetty voimavara on diaspora. Vaikka toimivaa asuntorahoitus- ja asuntolainajärjestelmää diasporalle ei vielä ole, he tukevat silti aktiivisesti asuinkiinteistöjen kysyntää. Taustalla vaikuttavat usein tunnesyyt, luottamus ja halu omistaa koti.
Kiinteistöala ei vain reagoi talouteen, se muokkaa sitä.
Kun perusasiat saadaan kuntoon, voidaan avata tie kasvuun, työpaikkoihin ja kestävään, pitkäaikaiseen arvoon.